Quantcast
Channel: ...on rouvalla punaPaula...
Viewing all 360 articles
Browse latest View live

Tapettimalleja

$
0
0
Hiihtolomaviikkoa vietettiin Tallinnassa, samalla vaivalla juhlittiin Miehen synttärit. Ihan vaan perhepiirissä eli Pupunen, Koira, Mies ja minä. Systerikin poikkesi moikkaamaan työreissullaan, muttei tiennyt pienimuotoisesta biletyksestä tuon taivaallista.

Lähtöpäivänä jäi luppoaikaa hotellihuoneen luovutuksen ja satamaan kiiruhtamisen välillä. Kierreltiin valaisinliikkeitä ja kun ohi satuttiin huristamaan, poikettiin tarkistamaan myös Musterin (Pärnu mnt 139a) tapettivalikoimat.

 Pari mallipalaa saksittiin mukaan. 
  
 
Olen nyt yhden illan koittanut googgeloida kuvia, joissa näkisin nämä jonkun seinillä.

Ei löydy - ja sen pahemmaksi polte kasvaa, nämä on saatava!
Kyllä, suin surminkin koitan välttää kaikkea trendikästä.
Menneet muotioikut saattavat toki kiinnostaa, kuten jugend, rokokoo tai empire...

PS. Alan olla niin mieltynyt kollaasiini, etten tiedä malttaisinko purkaa sitä. Varsinkin kun löysin siitä enemmän suoria linjoja kuin alun alkaen olin suunnitellutkaan. Ehkä en anna sen kuitenkaan muodostua remontin esteeksi...

... varsinkin kun aloin jo suunnitella ex-ruokailuhuoneen komeroiden purkamista ja uudelleenrakentamista - ja sain Miehen lämpenemään tälle idealle!! Tällä konstilla saadaan Pupusen leikkihuoneen puolelle oikea vaatehuone, the real little walk-in closet.

Kevätaurinkoko saa taas innostumaan sisustuksesta...?


Toiletti

$
0
0
Jos meni Iisakinkirkon - joka sentään on 101,5 metrin korkuisena maailman neljänneksi suurin kupolirakennus - rakentamiseen 40 vuotta (1818 - 1858), niin 9 kuukautta (2018) 1,2 neliön vessan remontoimiseen on kohtuullinen saavutus kai sekin? Varsinkin kun esivalmisteluihin meni 15 vuotta. Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä, että tässä talossa olemme asuneet vasta 13 vuotta...

Peili
huudettiin 15 vuotta ennen remontin alkua Viialan Metsälinnan huutokaupasta. Silloin päätin, että sen ympärille vielä joskus saan unelmieni vesiklosetin. Peilin koko raameineen L67 * K87 cm.

Pussikruunu
osui silmiin kohta 13 vuotta sitten, heti kohta tähän tölliin muutettuamme Koti ja keittiö -lehden Myydään-palstalta. Heti hoksasin sen olevan juuri oikeanlainen wessan walaisimeksi. Ei kun kaupoille Palanderin taloon Tampereen torin laidalle. 

 
Pietarin kirkon innoittamana olin alun alkaen (vuodesta 2013) suunnitellut, että tilaan Elsa-maarit -blogin pitäjältä (vanerille tjms. toteutetun ja kattoon vaijereilla asennetun) kattofreskon, jossa pullevat putot kirmailevat keimailevien kerubien ja autuaiden amoriinien kanssa kultareunaisilla pilvenhattaroilla. 

Tylsämielinen putkimies tyrmäsi tämän fantasian, ilmastointilaitteen sijainti ei ollut optimaalinen. Bauhausin mansetti on aika laiha lohtu menetetyn muraalin rinnalla!

Pyyhe- ja WC-paperitelineet
löytyivät 5 vuotta sitten Mallorcalta Palman Brico Depot -myymälästä. Juuri tällaisia olinkin etsinyt!

Tapetti
tarttui matkaan muutama vuosi sitten, kun Saarenmaalta palatessa jäi pari tuntia aikaa ennen satamaan menoa. Entuudestaan tiesin Pärnu mnt:lla sijaitsevan Musterin tapettivalikoimat houkutteleviksi ja sinnehän sitten suunnattiin nimenomaan toiletin tapetointi mielessä... Isokokoisessa kuviossa kimmeltävät kultahiput. Mies ei rullista innostunut, nyttemmin myöntää jo valinnan olevan "ihan hyvä".

Tapettia lykkäsin myös pistorasian kehykseen.

Tiffany-valaisin
on alun perin hankittu Äidille synttärilahjaksi varmaan jo lähemmäs 25 vuotta sitten, mutta ihastuinkin siihen niin, että lahjapakettiin päätyi jotain ihan muuta. Myönnän, ettei se sentään ole hyyskää silmällä pitäen hankittu, mutta istui kuin tatti taikinaan eriön yövaloksi.

Lattiamosaiikit ja kaakelit
ovat Vehoniemen Laattamyymälästä Kangasalta. Etsimme hohtavan valkoisia laattoja ja saumoihinkin piti saada kimalletta, kultahippusia epoksissa. Onneksi meillä oli ammattilainen laatoittamassa - itse olisimme pilanneet niin laatat kuin saumatkin!

Osaavakin tekijä manasi saumauksen työläyttä, pesuja piti suorittaa tarkan aikataulun mukaan, kävi jopa aamuyöstä seiniä puunaamassa. Aikaa meni moninverroin perussaumausaineisiin verraten ja toki lisätyö näkyi loppulaskussakin. Ehdottomasti kuitenkin kaiken vaivan väärti - ainakin meidän mielestämme, laatoittajan mielipiteestä en ole niinkään varma...

Allaskaluste
on Ikeasta, ja oli kyllä ihan vihoviimenen härpäke koottavaksi. Kaiken kukkuraksi myyntipakkauksesta puuttuivat kaikki viemärivempeleet - toki ne toimitettiin reklamoituamme.
Hana 
on Damixan, eikä sekään ole se, joka tilattiin. Vahinko huomattiin vasta, kun putkimies oli sen asentanut poissaollessamme. Vaihtamatta jäi, mistään ei löytynyt siihen hätään juuri sitä mallia, jota himoitsimme...

  ... joka oli tällainen.


WC-pönttö
on Idon korkea malli. Valikoimaa oli vähänlaisesti, koska viemäröintini piti saada haaroitus allaskalusteen poistovedelle. Alkuperäiset putket olivat läpimitaltaan niin pienet, ettei niitä voinut pinnoittaa. Remppa alkoi siis tammikuussa 2018, kun koko töllin viemärit sukitettiin. Samalla vaivalla kannatti purkaa koko vessa ja ryhtyä toimeen.

Ihan valmista ei ole vieläkään, etsin edelleen sopivaa roskakoria (joka on himmeän kullan värinen). Myös tyyliin sopiva matto on hakusessa - mieluiten aito silkkimatto, mutta kun nyt vaan jonkun löytäisin... Esim. kaikki kivat Vallilat ovat 6 cm liian leveitä, maksimileveys kun on 60 cm. Ja mitään ankeaa kynnysmattoa tai vetelää froteeriepua en tänne halua.

Ylempi kuva hämää, näyttää hämärältä ilman salamaa kuvattuna. Oikeasti wessassa on huikaisevan kirkasta.

"Suudelma"
on vuoden takainen synttärilahja Miehelle, paikallisesta Taidetalosta tekijän näyttelystä hankittu. Sopivia kehyksiä siihen vielä etsiskelen, myös passe par tout -pahvi pitää vaihtaa siistimpään ja sävyltään passelimmaksi. Haaveissani taulun yllä on kultasprayatut poronsarvet - ne jotka muuttaessamme löysimme perunakellarista. Sekatekniikkatyö on Miehelle mieleinen, mutta sarvista ei oikein innostu...

Eivätköhän ne sarvetkin vielä jonain päivänä sinne seinälle ilmesty!?

Sukkavuoden 2018 viimeiset (ja ensimmäiset)

$
0
0
Kävin muistikortteja läpi. En löytänyt sitä, mitä etsin - mutta löysin viimevuotisia kuvia sukista, joita en ollut täällä vielä vilauttanut. Blogiin ovat löytäneet vain Kummipojan perheen perinnesukat ja joulupaketteihin kääräistyt.

Vuosi sitten keväällä tein Pupuselle puolenkymmentä uutta sukkaparia. Pupusen koululla lymyilee vissiin joku nälkiintynyt villasukkahirviö, joka pistelee poskeensa lapsipolojen sukkaset. Kaiken kukkuraksi tuntuu olevan vielä kronkelikin - usein parista vain toinen on kelvannut maistiaisiksi, toinen on sylkäisty mauttoman takaisin reppuun. Eli osa on näistä uudemmistakin jo mystisesti hävinnyt tahi taianomaisesi kadonnut. Jalka kasvaa hurjaa vauhtia, pieniä alkavat jo olla ne säästyneetkin.

Nallea, 50 g + 51 g, koko 33/34.

Seiskaveikan jämiä ja Adlibris Sockia, 74 g + 72 g, koko 33/34.

Nallea, 55 g, koko 33/34.
Vuoden käytöstä jo rähjääntyneet...

Myös omia kulahtaneimpia sukkia olen heitellyt urakalla pesään.
Parit uudet tikuttelin tilalle:

Ihanaa okranväristä Seiskaveikkaa palmikolla, 107 g.

 "Hyväntekeväisyyssukkamallilla" (eli joustetta lavan päällä)
itselleni Adlibris Socki -langoista (2 erisävyistä kirjavaa + pinkki), 112 g
ja Miehelle sammaleista Seiskaveikkaa, raidat Adlibris Sockia, 135 g, koko 47/48.

Varsinaisia hyväntekeväisyyssukkiakin valmistui jokuset, vein ne ja muuta vanhempaa varastoa joulun alla paikalliseen lapsiperheiden joululahjakeräykseen. Kuvatkin otin, mutta en enää löytänyt. Sen sijaan löysin muistilapun, jossa seisoo:
- sinapinväriset 136 g, koko 40-42
- oranssit 65 g, koko 28-30
- pirkka 88 g, koko 37-38.

Viimeksi mainitut tein herkullisen vihreästä Pirkka-langasta. Väri oli kiva, mutta lanka muuten AIVAN kamalaa! Paksua, kovaa ja muovisen oloista, epämiellyttävää neuloa ja jälkikään ei ollut kovin nättiä. Sukkia en raaskinut roskiin laittaa, mutta keränloppu sinne päätyi ja täydet kerät kirpputorille.

Joulun alla käytin Äitiä Tiiriössä shoppailemassa. Mummolasta kotiin lähdön koittaessa auto ei inahtanutkaan. Onni onnettomuudessa, ettei kottura kuollut kauppakeskuksen pihaan! Nyt pääsin kipaisemaan naapuriin akkukaapeleita lainaamaan. Eipä auttanut. Lopulta naapuri lykkäsi auton käyntiin ja siitä surautinkin suoraan autohuoltoon.

Kiitokseksi avusta sukat, koko 42/43, Seiskaveikka & Adlibris Socki Meadow creek, 110 g. Starttimoottori vaihdettiin uuteen.

Siinä ne sitten olivatkin.

Ilman mökille tehtyjä muoreja (yht. 3,88 kg) ja suklaanruskeaa pidennystä (0,43 kg) olisi ollut langallisesti laskien laiha vuosi (vaivaiset 2,187 kg). Nyt kokonaissaldoksi kertyi sentään 6,5 kg.

Keltainen kausi

$
0
0
Tammikuussa sain parit sukat aikaiseksi, ihan omiin tarpeisiin.

 Itselleni Seiskaveikkaa, koko 38/39, 114g.

Pupuselle parit, mustakantapäiset jo syksyä ajatellen, koko 36/37, 82 g.
Raidalliset tähän hetkeen, koko 35/36, 64 g.
Tuttua ja turvallista Seiskaveikkaa.
.
 
Huomaan, että keltainen ja oranssi viehättävät.
Osin on kyllä kyse siitäkin, että ihan vaan löydän romppeeni - huomioväriset puhelimet, kalenteri, lompakko ja silmälasikotelo löytyvät mustia helpommin. Vähintään kerran päivässä näitä silti etsiskelen...

Tai sitten vaan on joku keltainen kausi menossa. Tässä perheemme tämän talven palttoot... Pupusella kananpojankeltaista, minulla maalaismunan keltuaisen sävyä, Mies halusi ehdottomasti oranssia.

Kuva: ikea.fi
Nyt himoitsen tällaisia!
Mietin, mahtuisiko niitä olohuoneeseen kolme, neljä vai viisi...
Mies ei (taaskaan) ihastu ideastani,
sanoo istuvansa mieluummin kaksi vuotta lattialla.
No, katsotaan, lähdetään vissiin koeistumaan jossain vaiheessa...

Opintoja (kesäsukissa)

$
0
0
En ole ollenkaan varma viimeisimmästä älynväläyksestäni, kuinka viisasta tässä elämäntilanteessa!? Aika kun on jo muutenkin kortilla...

Mahdollisuus oli kuitenkin niin houkutteleva ja työnantaja suhtautui niin kannustavasti, etten voinut jättää tilaisuutta hyödyntämättä! Joten olen taas opiskelija, työn ohessa. Aloitin Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon (180 osp) ja meinaan pusertaa paketin kasaan vuoden loppuun mennessä! Tiukkaa tekee, mutta teemat innostavat: palvelumuotoilu, proaktiivinen kehittäminen, innovaattorina toimiminen...

 
Ensimmäiset lähiopintopäivät ovat jo takana, sukkakudin ei juuri edistynyt.
Kotona jatkettiin, nimesin nämä "opiskelijan kesäsukiksi".
Itselleni tein, Nallea ja Teetee Pallasta, koko 38/39, 110 g.

Ai niin, viime kuussa suoritin myös Työturvallisuuskortin kurssinjohtajakoulutuksen. Sielläkään ei ehtinyt puikkoja heilutella! Nyt pitäisi vielä rakennella koulutuspaketti ja aikatauluttaa koulutukset. Normityöni lisäksi, ja uusien opintojen. No, sehän on vain kalenterointikysymys...

Rumat pois

$
0
0
Perkasin sukkalankakoriani, päätin heivata kaikki öklön äklöt inhavärit, mitä ne siellä hautuvat loputtomiin. Tikuttelin sukiksi.

Onko vähän kyseenalainen idea tehdä rumia sukkia hyväntekeväisyyteen???
Uskottelin kuitenkin itselleni, että kyllä JOKU näistä kuitenkin tykkää, jos kerran niin kammottavan värisiä lankoja ylipäätään on tehty. Toivottavasti olen oikeilla jäljillä, muuten nämä jäävät pyörimään jonkun huono-onnisen hyväntekeväisyysjärjestön kaapin perille...

Seiskaveikaa Nostalgia ei varsinaisesti ole ruma väri, se on vain suunnattoman vaikea yhdistää mihinkään muuhun lankaan. Enkä erityisemmin tykkää yksivärisistä sukista - tylsää tikutellessa, vielä tylsempää (omissa) jaloissa. Heti kun lisäsin sammaleisen kantapään, ilme piristyi välittömästi - mitättömät raidat kuitenkin pilaavat vaikutelman. Lankaa sain menemään näihin 97 g + 105 g.


Kun olin lapsi, Äiti aina sanoi violetin olevan vanhojenpiikojen väri. Johtuuko siitä vai jostain muusta, mutta en tykkää lilasta, purppurasta, kretuliinista enkä sinipunaisesta. En tykkää tummasta, enkä varsinkaan vaaleasta eli laventeli ja syreeni joutavat samaan inhokkiryhmään. Eivät nämä nyt ihan hirveitä ole, mutten kyllä itse näitä haluaisi.

Seiskaveikkaa ja Adlibris Socki Gemstone, toisen parin raitalangasta ei muistikuvaa. Näihin sain hukattua 86 g +112 g.
 
Muutenkin vierastan platkuja sävyjä, mitättömiä ja ankean latteita hiirulaisenhippuloita, valjun voimattomia värejä. Villasukissa siis, tyylikäs luonnonvärinen aidoista luonnonmateriaaleista koottu sisustus on taas ihan huippukiinnostava ja elävä! Ristiriitaako?

Näihin sain upotettua Seiskaveikan Aapoa ja Eeroa, lisukkeena Adlibris Socki Happy Days ja Gemstone, 96 g + 93 g +104 g.

Pitkävartiset Seiskaveikka-raitasukat tein Miehelle, mutta kieltäytyi vastanottamasta, sukkia on kuulemma jo liiaksi. Pyysi, että laitan hyväntekeväisyyslaatikkoon, että joskus joku isojalkainenkin (47/49) saisi sukkia. No, mitäs siinä sitten, ei ole lähipiirissä muitakaan suurisaappaisia ottajia, 153 g.

Adlibris Socki Jotunheimen tuo niin mieleen omat yläasteajat, ettei tee mieli kenellekään antaa. Koko 37/38 ja lankaa kului tasan koko kerä, 100 g.

Helmikuulle näistä kirjataan kokonaissaldoksi 946 g.

Kantapäät ei kiillä

$
0
0
Lisää umpitylsiä perusvillasukkia ja lankakauhistuskin vielä!
Mutta jotain hyvääkin tästä on seurannut...

Nuukuus käy joskus omaan nilkkaan. Tai villasukkaan. Oikeammin hyväntekeväisyysvillasukkaan.

Halvalla kun sain, tilasin jo kuukausia sitten Adlibrikseltä ison pussillisen tarjouslankoja. Tai parikin... Vissiin oli hämärää tai väsymystä tai välinpitämättömyyttä tai vaan hoksaamattomuutta, mutta olin tilannut muutaman kerän Socki Glam -lankoja tajuamatta, että lanka on glitteröityä. Tai jotain kiltävää siellä oli mukana, 2% kimallusta.

Glitteri-villasukat? Glitteröidyt umpitylsät perusvillasukat?? Juu, ei minulle!
Eli kyseenalaisia hyväntekeväisyyssukkia näistäkin...

Shooting Star + Ocean Frost + Vintage Sparkle + Holidays (ylinnä)
98 g + 95 g + 92 g + 87 g
Kantapäät ovat ihan rehellistä perusvillasukkalankaa, Seiskaveikkaa. Eivät kiillä!!

No, näitä maaliskuulla tikutellessani tajusin, että olen minäkin pönttö. Hönö. Pöljä.

Kauppareissuillani kyylään ja vertailen ja olen valmis maksamaan muutaman pennosen enemmän, jos löydän kotimaisia suodatinpusseja. Suklaakastiketta, maitoa ja keksipaketin. Kynttilöitä, juustohöylän, paistinpannun ja pölyhuiskun. Tunikan, sukat tai ulkoilutakin. Pyyhkeet ja pussilakanat. Sohvan tai maalipönikän. Haravan tai autonrenkaat. (No juu-juu, tiedostan kyllä, että näistäkin "kotimaisista" osa valmistutetaan muualla, materiaalien alkuperämaasta puhumattakaan). Mutta ei tulisi mieleenikään ostaa ulkomaista lihaa, juureksia tai leipää. Suin surminkaan en tilaisi kiinalaiskrääsää tai lapsityövoimalla tuotettua vaatepartta netistä.

Miksei sama päde villalankaan? Miksi halpa turkkilainen lanka sokaisee ja vie harkintakyvyn ihan täysin?

Olikohan tämä joku glitterin aiheuttama valaistuminen!!??

Keräsin kaikki Adlibris-lankojen loput kultakassiini. Neulon pois, sen jälkeen koitetaan tässäkin tarveaineessa pysyä mieluiten kotimaisessa tarjonnassa.

Ihan vaan periaatteen vuoksi.

PS. En todellakaan ole mikään mallikansalainen! Surutta ostan kotimaisten omenien sijasta avokadoja ja banaaneita, kokeilen kaikki mahdolliset maailman jugurttit. Käytän vain  tiettyä englantilaista farkkumallia ja suosin espanjalaisia sekä tanskalaisen perheyhtiön nahkajalkineita. Hamstraan Ikean tyynynpäällisiä ja mattojen kohdalla katson vain materiaalitietoja, en valmistajaa. Pihlgren & Ritolan tapettimallit eivät innosta, mieluummin jotain kansainvälisempää, kiitos. Kaiken pakkaan muovipussiin ja toiseenkin, kauppakassi kun on useammin kotona kuin mukana.... Niin, ja kassajonossa mukaan tarttunut sisustuslehtikin on mieluummin ulkomainen täkäläisen sijaan.

Josko niiden lehtien siivittäminä villasukkavuoksi jontaisi sisustuksellisempiin suvantoihin - kevätaurinko kannustaa taas kodinkunnostuspuuhiin...


Joulun ihme

$
0
0
No, ei nyt kuitenkaan sellainen ihme, joka ehkä perinteisesti Jouluun mielletään!
Mutta yhden sortin ihme kuitenkin!

Uskolliset blogiystäväni ovat menneinä vuosina useaan otteesseen jakaneet - pääsääntöisesti tahtomattaan - harmin, kiukustuksen ja märinän, kun haaveilemani olohuone-ruokailuhuoneen remontti on siirtynyt muiden MUKA tärkeämpien remonttikohteiden alta. 
Jotain mainitakseni: ulko-ovien & autotallin nosto-oven vaihto, ikkunoiden vaihto (joka lukuisasta ikkunamäärästä johtuen tehtiin kolmessa vaiheessa). Vesikalusteiden ja putkien uusiminen, viemäreiden sukitus. Sähkökaappien päivitys ja kaikkien sähkövetojen uusiminen. Lämmitysjärjestelmän vaihto. Liiterin rakentaminen. Kattotiilien pesetys ja suojaus jollain ihmeaineella. Rännejä ja tikkaita ja propelleja savupiippuun. Lisäeristeitä ja mittaamaton määrä kaikkea muuta TÄYSIN yhdentekevää.
Keväällä Mies alkoi kysellä salaojatarjouksia (siitä ehkä joskus myöhemmin lisää), sinä vaihessa olin jo menettänyt kaiken toivon. Avio-onni ei sentään ollut vaakalaudalla, mutta mielenkiinto kodin laittamiseen oli tyystin menetetty.

Kesän korvalla Mies yllätti, kysyi minne olohuone-ruokailutilan huonekalut heivattaisiin remontin ajaksi - autotallia niillä kun ei saisi tukkia. Toivonkipinä toi tarmoa kantaa yhden viikonlopun aikana sohvaa ja telkkaria lukuunottamatta kaikki kalusteet makuuhuoneeseen, sivuvintteihin, takkatilaan ja kierrätyskeskukseen!! Mies oli viikonlopun töissä, joten kai se jonkinsortin riemuriuhtaisu oli, kun yksin niitä villasukilla hiulasin kerroksesta toiseen. Minun puolestani ei olisi estettä remontin aloittamiselle!

No, aika monta kuukautta sitten istuttiinkin autiossa olohuoneessa orvolla soffalla nurkkaan lattialle sijoitettua tellua tuijottamassa. Lisäkalusteeksi ja omaksi viihdykkeekseni toin vain silityslaudan - sille katettiin myös kaffitukset satunnaisille vieraille.

Neljä kuukautta (4 kk!!) etsin mieleisiä tapetteja - enkä löytänyt. Viimein lokakuun lopulla lähdimme kolmeksi päiväksi kiertämään Tallinnan rautakauppoja - mieluisia malleja löytyi jo liiaksikin asti!!

Kun tapetti oli valittu, alkoi aikatauluista sopiminen timpurin, maalarin ja parkettifirman kanssa. Itse olin allokoinut remontin valmistuvan juhannukseen mennessä (tai viimeistään Pupusen rippijuhliin v. 2015!), mutta ihmeekseni kaikki ammattimiehet ja -naiset olivat sitä mieltä, että kyllä tämä Jouluksi valmiiksi tehdään!!

Ja tehtiin myös, vaikka vähän se yli- ja yötöitäkin teetti!!

Ja koska viimein löysin mieleisen ruokapöydänkin (ruokapöydän tuoleja en toki löytänyt, tietenkään), joten jouluaattona meillä istui 8 ruokailijaa sekalaisilla eri huoneista haalituilla istuimilla - verstaan työtuolista pianotuoliin - nauttimassa jouluateriaa...

Ihan valmista ei ole vieläkään. Lattian saumalistat ja kynnyksiä puuttuu (tilattu on), taulut on ripustamatta ja jouluksi tilatut matot eivät ole saapuneet vieläkään. Myös sopivia lattiavalaisimia vielä metsästän ja mietin, tarvitsevatko keltaiset nojatuolit seurakseen rahit vaiko eikö...

Mutta kunhan saan nurkat vähän viimeistellymmiksi, lupaan laittaa kuvia - kyllä tätä IHMETTÄ niin piiiiiiitkään olen odottanut... Otetaan tästä euforiasta nyt kaikki irti!!


HYVÄÄ LOPPUVUOTTA YSTÄVÄT ARMAAT!


Remontin vaiheet

$
0
0
Näin olohuone-ruokailuhuone-eteinen -remonttimme eteni:

  1. Kesän alkupuolella Mies totesi, että taitaa viimein olla aika remontoida olohuone-ruokailuhuone! Tyhjensin luukun tuotapikaa, ettei ehdi tulla toisiin aatoksiin!! Iso divaanisohva jäi ajelehtimaan keskelle lattiaa, sitä kun ei saanut mahdutettua minnekään.
    .
  2. Mies kävi sorkkaraudan kanssa vanhojen verhokoteloiden kimppuun. Kohtuullisen massiivista tekoa, kaatopaikalle kuormattiin 250 kg purkujätettä.
    .
  3. Talo on umpikivitalo: ulkoseinät, väliseinät, välipohjat, kaikki harkkoa. Valtio on joskus menneinä vuosikymmeninä maksanut energiansäästöavustusta mitä oudoimpiin lämmönsäästökikkoihin. Tässä talossa kertakaikkisen kummallisena ratkaisuna on ulkoseiniin (sisäpuolelle, luonnollisestikin!!) liimattu n. 4 cm vahva styroxlevy. Tietenkään sitä levyä ei ollut verhokoteloiden takana, joten kaikista ikkunaseinistä puuttui nyt yläosa!!!
    .
  4. Paikalle hälytettiin timpuri. Mietittiin, miten seinät paikataan, markkinoilla olevat uretaanilevyt kun eivät ole 4 cm paksuja. Uretaanilevyn päälle pitäisi siis kiinnittää vielä ohut kipsilevy.
    .
  5. Timpurin aikataulu muuttui pariin otteseen kiireellisempien urakoiden ja lomien alta. Heinäkuun lopulla seinät ovat kunnossa. Samalla poistettiin ruokailuhuoneeseen avautuvan vaatehuoneen ovi karmeineen, uutta ei ole asentaa tilalle.
    .
  6. Käymme ostamassa oven poistetun tilalle. Aukon kokoista ei ole olemassakaan. Karmeja pitää aika rajusti kaventaa, jotta ne mahtuisivat aukkoon - olemme rohkean optimistisia ja ovi karmeineen lähtee mukaan.
    .
  7. Kiertelen sisutusliikkeitä ja rautakauppoja sopivaa tapettia etsien - ei löydy. Sohva seilaa pitkin huonetta, mallipalat vaihtuvat seinillä. Yhtenä iltana sohvalla mallipaloja tuijotellessa tajuan välähdyksenomaisesti: miksi väkisin yritän miettiä ruokahuoneen 113 cm leveiden vanhojen komeroiden tilalle jotain muuta ratkaisua - sellaista ei ole. Miksi ammottavaa aukkoa ei vaan levytetä umpeen?? Pupusen leikkihuoneen puolelle tulisi näin liukuovien taakse oikea vaatehuone komeron sijaan.
    .
  8. Paikalle hälytettiin timpuri. Hän totesi urakan helpoksi ja aikatauluissakin oli sopivasti väljää.
    .
  9. Appiukko kävi upottamassa uudenuutukaiseen seinänpätkään sähköpistokkeita ja tv-pistokkeen, myös adsl-purkki siirrettiin  Pupusen uuden (keskeneräisen) vaatehuoneen puolelle piiloon. Tapettimallit vaihtuvat seinillä.
    .
  10. Maalari käy tsekkaamassa tilanteen ja antaa vinkkejä pohjatöihin. Mies paklaa ja poistaa katto-, ikkuna- ja ovilistat. Lattialistat on liimattu styroxiin jollain superliimalla, Mies makaa kyljellään lattialla ja tekee hiki päässä töitä vääntöraudan, puukon ja taltan kanssa. Viimein irrotessaan listat repivät isoja suikaleita styroxien pinnasta (tapettia ja suojakangasta), jotka maalari suositteli säästämään.
    .
    .
  11. Etsin edelleen tapetteja, turhaudun. Heti kun Miehen työvuoroissa on useamman päivän vapaa, varaan laivaliput ja hotellin Tallinnasta. Mies tekee listaa sikäläisistä rautakaupoista.
    .
  12. Lokakuun lopulla kolme päivää rautakauppa- ja valaisinliikekiertelyä (sekä tietty hunajaolutta). Mielestäni parhaat valikoimat olivat Ehituse ABC -myymälässä, josta sitten tapetit ostetaankin. En osannut päättää kahden tehostetapetin välillä, joten ostamme molemmat - lopullinen valinta tehtäisiin vasta kotona.
    .
    .
  13. Maalari käy maalaamassa katot ja tiiliseinän. Suosittelee, että parketti hiotaan ennen tapetointia. Efektitapetiksi valikoituu sininen jugend-henkinen vaihtoehto, keltainen päätetään unohtaa.
    .
  14. Olen jättänyt paikalliselle parkettifirmalle arviointikäyntipyynnön jo useita viikkoja aiemmin, en vaan ole saanut vastausta. Kun viimein tavoitan urakoitsijan, hän on juuri lopettanut liiketoiminnan ja jäänyt eläkkeelle. Teen tarjouspyynnön Urakkamaailma.fi -sovellukseen. Olisiko alalla kartelli, kaikki tarjoukset ovat muutaman kympin tarkkuudella saman suuruisia...? Mies ottaa yhteyttä firmaan, josta aikoinaan hankkinut parketit Pyynikin poikamiesboxiinsa ja sopii arviokäynnin.
    .
    .
  15. Maalarilla uudet työmaat painavat päälle, hänen on pakko aloittaa tapetointi ennen lattian hiontaa. Tekee pitkää päivää, aamusta iltauutisiin.
    .
  16. Parkettimies tulee tekemään arvion. Yhteisymmärrys löytyy ja parketinhioja saadaan paikalle jo saman viikon perjantaille, näin sovitaan. Tapetointityö jatkuu.
    .
  17. Mies hoksaa, että astianpesukone uusittiin keittiörempan yhteydessä 12 vuotta sitten. Mitäpä jos se sylkäisee liemet ulos juuri, kun parketti on saatu kuntoon?? Siltä seisomalta lähdemme kodinkoneliikkeeseen valitsemaan uutta...
    .
  18. Sopiva apk löytyi, toimitus ja asennus sovitaan keskiviikolle (parketinhionta perjantaina). Keskiviikkoiltana asentaja soittaa, ei ehdi, muissa asennuksissa mennyt liian pitkään. Sovitaan asennus torstai-illalle. Näin tapahtuukin. Mies palaa puoliltaöin töistä: paloittelemme divaanisohvan, että parkettimies pääsisi aamulla hommiinsa.
    .
  19. Perjantai-aamuna anivarhain parkentinhioja saapuu koneineen. Iltapäivällä käyn kotosalla kysymässä aikatauluarviota. Pihalla on iso säkki hiontapölyä, lattia on hiottu ja kolme valkopigmentoitua lakkakerrosta vedetty, vimeiset kaksi kerrosta saataisiin tehtyä vielä saman päivän aikana. Sain ohjeet, ettei lattialla saisi tallustella ainakaan vuorokauteen (mieluiten vasta sunnuntaina), huonekalut voi tuoda sisään noin neljän päivän päästä ja mattoja levitellä lattioille viikon kuluttua. Hiontapölyn hiukkastakaan ei näy missään, tapetit ovat putipuhtoiset ja alareunoistaan täysin koneen kolhimattomat.
    .
  20. Varaudumme elämään ja aterioimaan pari iltaa yläkerrassa: noutopizzaa illaksi, aamuksi kolmioleipiä ja Valion Latte-kahvia ja maitokaakaota sivuvintin viileään. Harmillisesti lauantaiaamuna huomaan huonekalukaupoille lähdettäessä, että PAKKO käydä keittiössä noutamassa jotain tärkeää. Hipsuttelen varovaisesti villasukissa, astun keittiön laattalattialle - ja seison vesilammikossa! Lattia suorastaan lainehtii. PANIIKKI! Kiljun Miehen apuun, kuivaan froteepyyhkeillä lattioita ja keittiökalusteita, Mies tutkii putkia ja kietoo niitä pyyhkeisiin vuotokohdan selvittääkseen. Liitokset vuotavat, liitin löysä, asentaja oli jättänyt apk-hanan auki. Koitan soittaa asentajalle, ei vastaa. Teen vahinkoilmoituksen. Vettä ei ole onneksi päässyt parketille asti - jos olisimme menneet suositusten mukaisesti keittiöön vasta sunnuntaina, tilanne olisi ollut aivan toinen...
    .
  21. Kierrämme kaikki Tampereen huonekalukaupat ja antiikkiliikkeet, etsinnässä on ruokapöytä tuoleineen, kolme nojatuolia, mattoja, iso peili ja valaisimia. Emme löydä mitään, ei sinne päinkään. Sen sijaan olemme ostaneet kaksi polkupyörää ja tilanneet uudet patjat... Seuraavana päivänä jälleen huonekalukaupoilla, tällä kertaa saan Miehen houkuteltua jopa Ikeaan. Turhaan, poistumme yhtä laihoin tuloksin, ilman heräteostoksia tällä kertaa.
    .
  22. Maanantaina saan asentajan kiinni, käy katsomassa tilanteen, ei totea vahinkoa omaksi viakseen, vaihtaa kuitenkin tiivisteet ja kiristää liittimet. Lupaa hyvittää turvonneesta alakaapista 50 euroa, on kuulemma helppo itse vaihtaa, Bauhausissa leikkaavat levyä määrämittaan. Haloo!? Kuka sen sieltä Bauhausista hakee, kuka irroittaa, kuka kiinnittää? Paikalle tarvitaan myös putkimies putkitöiden vuoksi, todennäköisesti posliinilavuaari hajoaa, kun alakaappia aletaan retuuttaa. Entäs jos vettä on valunut rakenteisiin? Asentaja poistuu suuttuneena, kun kerromme hoitavamme asian liikkeen kanssa, mistä asennus ostettukin.
    .
    .
  23. Tapetointityö jatkuu parkettilakan kunnolla kuivuttua. Viimeistä ikkunaseinää aloitettaessa huone näyttää pitkältä pötkylältä (mitä se onkin, 9,1 * 3,8 m). Päädymme ottamaan jo laitetun valkean vuodan alas ja kokeilemme keltaista tapettia sen sijaan. Näyttää kivalta, konsultoin Miestä puhelimitse (yöpyy työn vuoksi muualla), lopputuloksena pikainen suunnitelmien päivitys! Tapetointi valmistuu viimein vähän puolenyön jälkeen - seuraavana aamuna maalarilla on jo uudet työmaat.
    .
  24. Toteamme, että ei meistä ole listoittajiksi. Soitan jälleen timpurille, joka tulee tekemään tilannearvion. Ikkunoiden listoitus on haasteellinen, koska ulkoseinien styrox-levy, muuta seinää ohuemmalla styrox-levyllä vuoratut patterintakuset ja myöhemmin asennetut ikkunat ovat kaikki eri tasossa. Myöskään normaalit lattialistat eivät ole riittävän leveitä peittämään parketin ja seinän välistä rakoa. Kattolistojenkin kanssa saattaa tulla ongelmia, kun ei ole tietoa sisäkaton alusrakenteista, mutta oletettavasti kattolaattojen alla on rimoitus. Valmista tulee kuitenkin jouluksi, luvataan! Annamme timpurille malliksi mukaan listanpätkän, jota olemme käyttäneet muualla talossa.
    .
  25. Ehdottamaamme listaa ei löydy timpurin käyttämistä puutavaraliikkeistä, aloitus viivästyy. Viimein sitä saadaan, mutta puolet toimitetusta tavarasta onkin vääränlaista. Asennus ei onnistu normaalein menetelmin styrox-seiniin, listat pitää liimata. Lattia vaatii leveiden roilojen vuoksi tuplalistat, onneksi sentään ulomman listan saa ammuttua kiinni liimattuun! Ikkunapielet vaativat tarkkaa mittausta ja melkoista askartelua, mutta työn jälki on uskomattoman upea - timpuri sanoo nauttivansa haasteista! Kattolistat rojahtavat katosta alas! Selviää, että kattolaatat onkin liimattu suoraan välipohjan betoniin, välissä ei ole rimoitusta, joten listoja ei voi ampua kiinni ja liima ei kestä leveiden listojen painoa. Joudumme luopumaan kattolistoista, katonraja siistitään akustolla. Viimeksi paikoilleen nostettiin vaatehuoneen ovi.
    .
  26. Appiukko käy uusimassa pistorasioita ja kattovalaisimien himmentimet.
    .
  27. Remontti on (melkein) valmis!!
    .
  28. Lattioiden saumalistat ja kynnykset puuttuvat, käymme Bauhausissa tekemässä tilauksen. Koska kolmas ja neljäskään huonekalukauppakierros ei ole tuottanut tulosta, teemme samalla uuden toivioretken Ikeaan (sainhan Miehen jo kerran koeistumaan keltaisen nojatuolin!). Melkein jo Vepsäläiseltä hankittiin betonipöytä (kunnes tajusimme, että se ei mahdu ovista sisään) ja melkein jo KotiKalustamosta ostettiin nojatuolit (kunnes tajusimme, että ne ovat lähes samanlaiset kuin entiset). Koska joulu on jo parin päivän kuluttua, Mies pitkin hampain hyväksyy ehdottamani Ikean ruokapöydän, nojatuoleista melkein jo tykkäsi. Teen Click&Collect-tilauksen ja PakuOvelle.com -varauksen, kalusteet saadaan kotiin ja koottua jouluksi. Kun ruokapöytä on paikallaan, Mies toteaa sen erinomaisen onnistuneeksi valinnaksi.
    .
  29. Joulun jälkeen astianpesukoneen asentaja soittaa. Ehdottaa, että haemme korvausta omasta kotivakuutuksestamme. Haloo!? Olemme ostaneet asennuksen juuri mahdollisten vahinkojen varalta, ei oma vakuutuksemme korvaa sellaista - varsinkaan kun asentaja on jättänyt hanan auki! Kerromme hoitavamme asiaa vain kodinkoneliikkeen välityksellä, asentaja suutahtaa jälleen.
    .
  30. Kodinkoneliike ottaa yhteyttä, asia saadaan sovittua. Onneksi rakenteisiin ei nopean reagoinnin ansiosta ehtinyt kosteutta!
    .
Vielä hakusessa: jalkavalaisimet ja seinävalaisimet. Saumalistoja odottelemme edelleen, samoin mattoja.  Matot tilattiin jo 4.12. - toivottavasti saamme haluamamme...

Olen ihan järkyttävän, mielettömän, hillittömän TYYTYVÄINEN tehtyyn remonttiin!! Niin maalari, timpuri kuin parketinhiojakin tekivät käsittämättömän hienoa työnjälkeä ja venyivät uskomattomiin aikataulutuksiin!

Kyllä nyt kelpaa!!


Näissä tunnelmissa uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen -
ILOA, ONNEA JA MENESTYSTÄ KAIKILLE BLOGIYSTÄVILLENI!!

Kuvapostauksia myöhemmin...


Sukkia viime vuodelta

$
0
0
Melkoista hiljaiseloa oli viime vuosi täällä blogirintamalla, myös sukkapuikot ovat heiluneet varsin verkkaiseen tahtiin...

Kävin muistikortteja läpi, löytyi kovasti ylivalottuneita reissukuvia, välissä muutamia sukkakuviakin:

Monenkirjava Adlibris Socki -lankojen eroonpääsyurakka.
 
 Näissäkin vielä Adlibris Socki -jämiä mukana.
 
Ainakin oikeanpuoliset ja vissiin vasemmallakin Socki-tuhovimmaa.

 Vähän isompiin kinttuihin Seiskaveikkaa.

Raitasukkia...
 
… tuli sitten tehtyä...
 
… iltapuhteena...
 
… ja reissatessa...
 
... vähän enemmänkin.
 
Pupunen oli kovin iloinen, kun maalari oli hommissa aina hänen palatessaan koulusta kotiin - tapetointiurakan päättyminen oli kova pettymys.
Pupunen toivookin jo uutta remonttia aloitettavaksi...
Hän myös ihan ehdottomasti halusi, että Maalarille tehdään villasukat,
valitsi niihin väritkin (ja onnistui täydellisesti, kertoi maalari).
 
Tein sitten sukat myös timpurille, timpurin vaimolle ja timpurin tyttärelle.
Vain vaimon sukat muistin kuvata...
 
Veljenvaimonsiskontytär tilasi perheelleen sukat jouluksi.
Toiveena oli musta väri ja jokaisella erivärinen raita varressa.
 
Olivat kuulemma sopivia.

Tein myös pyynnöstä lahjaksi unisukat.
Väri on ihastuttava, mutta pehmeä tekokuitulanka oli kyllä haaste.
Haaste oli isosti henkistä laatua, mutta myös tekninen probleemi, kun lötköstä langasta ei saa ryhtevää niin millään.
Hävetti vähän antaa näitä, varsinaiset viritelmät.
 
***
 
Löytyi muistikorteilta kuvia myös Pupusen ensiesiintymisestä laulajana!
Paikallisilla kuoroilla (Naiskuoro ja Mieslaulajat) oli juhlakonsertti keväällä.
Pupunen vetäisi soolot kuorojen solistina.

Naiskuoron solistina
Hei, isä, kuule
(säv. Markku Johansson, san. Jorma Toiviainen)
Arvasittekin ehkä, jalkapalloaiheinen biisi...
 
Sekakuoron solistina (Naiskuoro & Mieslaulajat)
yhdessä pari vuotta nuoremman Saaran kanssa
Nukkumatti
(säv. Georg Malmsten, san. RR Ryynänen)
 
Tietty läheisille järjestettiin asianmukaiset konserttti-kalaasit esityksen jälkeen kotonamme - juhlan paikka, ehdottomasti.
 


Luettua 2019

$
0
0

Viimein eilen jo pari kuukautta sitten Bauhausista tilatut listat olivat viimein noudettavissa! No, yksi listoista oli vääränlainen, mutta ei jaksa enää säätää, nyt vaan haluaisimme ne kiinni!

Remppamiestä odotellessa pistän perinteiseen tapaan listaa viime vuoden iltalukemisista. Josko jo seuraavassa postauksessa pääsisin vilauttelemaan rempan lopputulosta...

Kuten huomaatte, sinnikäs kirjojen kanto kirpputorille ja kierrätyskeskukseen alkaa viimein näkyä hyllyilläkin! Kirjahyllyelementeistä osa siirtyi ruokasaliin ja kirjat on korvattu astioin ja vaasein - ja enemmänkin tilaa niille voisi vielä olla.

Tyrkköä & Traversia lukuun ottamatta mikään alla mainituista opuksista ei ole jäänyt kirjahyllyn täytteeksi. Lähes kaikki lukemani ovat olleet pokkareita, jotka päätyvät nopeasti kierrätykseen. Eikä Mieskään omia lukemistojaan ole halunnut säästellä.

Äänikirjoista en edelleenkään innostu, kyllä kirjan viehätys on painetussa sanassa!!

12/2019
Agatha Christie: Esirippu
Lars Kepler: Playground
11/2019
Pekka Matilainen: Miniatyyrimaalari
Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa muuttaa
Christoffer Carlsson: Varjot
10/2019
Kate Atkinson: Hävityksen jumala
Jussi Adler-Olsen: Vartija
09/2019
Lars Kepler: Vainooja
Lars Kepler: Nukkumatti
Lars Kepler: Tulitodistaja
Lars Kepler: Paganini ja paholainen
08/2019
Christoffer Carlsson: Ääret
J.M. Ilves: Sorjonen - Loppupeli
Leena Lehtolainen: Kun luulit unohtaneesi
Leena Lehtolainen: Ennen lähtöä
Leena Lehtolainen: Tuulen puolella
07/2019
Leena Lehtolainen: Harmin paikka
Donald E. Westlake: Tappoaikaa
Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista
Anne Holt: Tuntematon uhka
Jonas Jonasson: Lukutaidoton joka osasi laskea
06/2019
Victoria Hislop: Elämänlanka
Vera Vala: Milanon Nukkemestari
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Leena Lehtolainen: Surunpotku
05/2019
Kristina Ohlsson: Nukketalo
Camilla Läckberg: Pahanilmanlintu
Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Mari Jungstedt: Kullan kallis
04/2019
Hjorth & Rosenfeldt: Oppipoika
Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella
Camilla Läckberg: Majakanvartija
Christian Rönnbacka: Kaikki mikä kiiltää
03/2019
Susan Travers: Rohkeutta huomiseen - Nainen muukalaislegioonassa
Maeve Binchy: Punaisen höyhenen keittiö
02/2019
Stefan Ahnhem: Yhdeksäs hauta
Victoria Hislop: Paluu
Miika Nousiainen: Maaninkavaara
01/2019
Jussi Adler-Olsen: Tapaus 64
Taavi Soininvaara: Pakonopeus
Paula Mononen (toim.): Aihe vapaa vauva.fi - keskustelujen parhaat
Romain Sardou: 24 ruumista
Jo Nesbo: Poliisi
 
MIEHISEEN MAKUUN:
11/2019
Henrik Tala: Talvisodan ranskalaiset ratkaisijat - Ranskan apu Suomelle 1939-1940
10/2019
Grebe & Leander: Pietarin kapellimestari
09/2019
Miika Nousiainen: Maaninkavaara
08/2019
Tommi Aitio: Uuno Turhapuro - Elämä
07/2019
Ari Väntänen: Hanoi Rocks - All Those Wasted Years
06/2019
Aarne Tanninen: Täällä Tanninen - Reportterina neljässä maassa
05/2019
Matt Potter: Salainen lasti - Maailman vaarallisimmat salakuljettajat
04/2019
Maarit Tyrkkö: Presidentti ja toimittaja
03/2019
Tuomas Marjamäki: Spede, nimittäin
02/2019
Johannes Virolainen: Yöpakkasista juhannuspommiin
01/2019
John Lydon: Raivoa ja voimaa!

 

Koti ei tunnu kodilta

$
0
0
… kun ei ole tauluja seinillä!

Siksi kai on tuntunut niin kovin vaikealta laittaa tänne blogiinkaan mitään kuvia tai tekstiä rempan lopputuloksista. Taulut puuttuvat, ei ole valmista vielä!

Pikkuhiljaa alkaa hahmottua, mitä minnekin ripustelisin. Ruokailupuolella muutamat huonekalut ovat vielä mietinnässä - jäävätkö niille sijoilleen, kokeiltaisiinko vielä jotain uutta sijoittelua vai heivataanko vallan. Näistä kun olen päässyt itseni (ja vähän Miehenkin) kanssa yksimielisyyteen, alkaa vasara heilua. Tai porakone. 

No, pistän silti vähän kuviakin mukaan. Ruokailuhuoneen puoli muuttui siis tv-tilaksi.

Kaikki kalusteet ovat vanhoja: Pohjanmaan kalusteen sohva, Miehen isotätivainaan Chippendale-sohvapöytä ja -kirjakaappi, Isosetävainaan Bilnäs-rulokaappi ja ammoisina aikoina huutokaupasta huudettu isännäntuoli.

Rahin ostin kierrätyskeskuksesta 4 eurolla - pinta on sen verran nyppyinen, että aion verhoilla uudelleen. Samalla raitakankaalla kuin jo isännäntuolin istuimeen niittailin.

Matto on uudenuutukainen, vanhoista värjätyistä käsin kudotuista villamatoista käsityönä koottu tilkkumatto (Adora). Vähän jännitti, kun netistä tilasin, mutta olikin parempi kuin osasin odottaa. Ruokasalin puolella on samanlainen isompana. Tupsullisen leijonatyynyn Mies sai Joulupukilta (H&M Home). Sohvan samettityynypäälliset ovat Ikeasta, raidallinen omatekemä (samaista rahikangasta tämäkin).

Tellu vaihtui uuden seinäpätkän myötä vähän isompaan. Sehän ei tietenkään ole syynä, etten enää sohvalta nähnyt tekstejä... Pirunsilmä pitäisi ehkä ripustaa seinälle, jalat ovat niin matalat, että etukaiutin estää kaukosäätimen käytön. Se on syynä hieman kyseenalainen viritykseen, toosa lepää vanhojen kirjojen päällä. Ne ovat muuten Carl Gustaf Emil Mannerheimin Muistelmat, osat I ja II.

Vaatehuoneen ovi karmeineen vaihdettiin. Mitä iloa valkoinen ovi voi tuottaakaan!! Tykkäsin kyllä vanhoista "jalopuista" ovista (teak-viilua?), mutta ne alkavat olla aika huonokuntoisia. Pikkuhiljaa tulevissa pintarempoissa menevät kaikki vaihtoon. Ihan toisenlaista ovea olin suunnitellut (en tätä perustylsää jokakodinmallia), mutta kummallisessa koossa ei ollut muita vaihtoehtoja. Jos joskus rikastuisin, teettäisin ehkä mieluisamman. Tai jos rikastuisin, ehkä rakennuttaisin uuden talon oven ympärille? Nyt ovi kuitenkin katoaa ihanasti vaaleaan seinään, iloitsen!

Vaalea tapetti on ihan nappi hankinta! Yksinkertainen, iätön, kepeästi kullalla kaunistettu. Jos osaisin kalligrafiaa, kirjoittelisin sinne tänne "laatikoihin" nerokkaita lausahduksia kultaisin kirjaimin. Tyyliin:
 
Sen sijaan sininen ei TO-dellakaan ole minun värini. Jo kuukauden kuluttua tapetoinnista olin TÄY-sin kyllästynyt tehosteseinään!! Uudelleentapetointi on edessä jossain vaiheessa. Toivon, että kun saamme taulut ripustettua, epämieluisan seinävärin inhotus lientyy.

Erityisesti riemuitsen siitä, että Pasi-Kyösti (Eino Vikkilän teos "Hämmästyttää, kummastuttaa") pääsi jälleen seurustelemaan kanssamme. Pasi-Kyöstihän muutti makuuhuoneen liinavaatekaapin päälle turvaan, kun Pupunen tuli taloon.

Mies ei tykkää rulokaapista huoneen nurkassa, mutta sitä en suostu siirtämään muualle. Se on nyt Pasi-Kyöstin koti, sieltä hän pystyy valvomaan koko pirtin tapahtumia. Unkarista v. 2005 kesälomareissulla ostettu pankkiirinvalaisin pääsi sekin viimein esiin, se on juuri Pasi-Kyöstin mittasuhteiden mukainen.

Vielä tarvitaan valaisimia: kaksi jalkavalaisinta sohvan molempiin päihin, kaksi pientä seinävalaisinta ovenpieliin. Katossa on Tampellan tehdassalin vanha pallovalaisin, samanlainen pienempänä on myös ruokasalin puolella. Puhun siis todellakin SALIsta - siitä kuvia myöhemmin...

Nyt vietetään lokoisaa koti-iltaa!

Voikaa hyvin,
pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

Kamari ja komero

$
0
0
 
Pupusen kamari, koululaisen oma huone, on oikea toiminnan keskus. Ei siellä tosin juuri läksyjä tehdä, enemmän menee leikin puolelle. Ja lelujen. Röykkiöittäin tavaraa KAIKILLA pinnoilla: pöydällä, tuoleilla, hyllyillä, pianon päällä, sängyllä, lattioilla. Transformereita, robotteja, Toy Story-hahmoja, autoja, legoja, pelejä, dvd-levyjä, lehtiä, kirjoja, piirustuksia, tusseja, vaatteita, villasukkia ja puolityhjiä juomapulloja...

Säilytystilaa oli ihan PAKKO saada lisää! Huone on niin pieni, että jotain piti vastaavasti myös kantaa ulos. Ratkaisu: Piano siirtyi ruokasaliin, tilalle tuli kippiovikaappi yläkerran aulasta ja pyykeille hankittiin Ikean korkea poljinroskis.

Ja ihme tapahtui: pöytä tyhjeni (todennäköisesti vain väliaikainen ilo).

Vierasvuode tyhjeni (todennäköisesti vain väliaikainen ilo).

Kippiovikaappi vetää uskomattoman paljon harvemmin tarvittua roinaa sisäänsä. Lasiovisen yksikön Pupunen varasi "aarteilleen" - jalkapallopalkinnoille, jalokiville ja omille askarteluille.

 
Pupusen 10-vuotissynttäreitä vietettiin keilahallissa tusinan mukulan, isovanhempien ja kummin voimin. Hyllyn päälle kunniapaikalle pääsi vanha keila, johon jokainen vieras kirjoitti nimmarinsa.

Vastapäisen seinän avohyllykössä on useammin käytetyt roinat: Wii ja dvd:t, legot, kirjat, kaikki käsittämätön tilpehööri - ja myös ne koulukirjat.

Vierasuoteen numeronuppisissa laatikoissa on myös hurjan paljon säilytystilaa. Ykkösen takaa löytyy vierasvuodevaatteet, kakkosessa säilytetään lautapelit ja kolmosessa majailevat pehmolelut. Ikean tappinaulakossa ovat reput ja kassit eri harrastuksille sekä Pupusen ylpeydenaihe: hiihtomitalit.

Unikkotyynyliinat tein Opiston teho-ompelussa. Se olikin se ainoa kerta, kun koko talven aikana ehdin paikalle... Tulipahan taas maksettua kurssimaksut tyhjästä! Tulipahan myös tehtyä ihan kivat tyynyt, vaikka Unikko-kuosista en niin perustakaan. Kankaat olivatkin olleet jo useamman vuoden jemmassa.

Liukuovien takana oli ennen vaatekaappi. Nyt siellä on minimum walk-in closet. Tosipieni pikkiriikkinen lilliputtien taskukokoinen komero. Pienenpieni vaatehuone. 

Idean tähän sain tapettienostoreissulla Tallinnassa, kun yövyimme (rautakauppojen sijainnin kannalta oivallisessa) Pirita Marina Hotel & Spassa. Hotelli on aikoinaan valmistunut vuoden 1980 Olympialaisten purjehduskilpailun Olympiakyläksi. Tilavan hotellihuoneen vaatehuone oli tismalleen (tai ei ainakaan isosti enemmän) saman kokoinen kuin ruokailuhuoneen kaapit takaa purkamalla saatu hankalanmallinen kolonen Pupusen kamarin kyljessä.

Hotellikäytössä totesin tilankäytön tehokkaaksi ja toimivaksi - ja toin tapettirullien lisäksi idean kotiin! Tosin en sitä vielä siinä vaiheessa tiennyt - tajusin sen vasta komerorempan valmistuttua...

Piritassa seinäpätkä oli tietty kiinteä, mutta kotikutoisempi ratkaisu ei haittaa - me kyllä tiedämme, kummasta liukuovenpuoliskosta kannattaa yrittää sisään! Kattovalaisimen liiketunnistin reagoi ovien liikkeeseen - ja toki myös kaikkeen muuhunkin liikkeeseen, ovet kun tuppaavat usein jäämään raolleen...

Tilaa ei ole liiemmälti, mutta säilytyskapasiteettia on ihan tolkuton määrä. Niin paljon, että tyhjiä koreja ja laatikoita on monta. Paljon, useita, lukemattomia! Onpa OUTOA!?

Ikean Antonius-rungot ja -korit olivat Pupusen vaatekaapissa jo ennestään, samoin vaatetanko. Mäntyiset hyllytasot ovat Bauhausista, Mies sirkkelöi ne sopivaan kokoon ja suti valkeiksi. Maalia ja hyllykannakkeita oli entuudestaan. Kenkäteline ja muovilaatikot ovat Ikeasta. Koko vaatehuonerempan hinnaksi tuli satasen verran + tietty seinän rakennus olohuoneen puolelle, mutta sitä ei lasketa.

Pupunen alkaa olla jo iso poika (140 cm). Kuva on muutaman viikon takaiselta reissulta, silloin kun vielä sai matkustaa, juhlia ja viettää aikaa väentungoksessa...

Vaatteiden kasvaessa ne pitää sijoittaa koreihin toisin - kolmen rinnakkaisen vaatepinon sijasta koreihin mahtuukin kohta vain kaksi, sitten yksi. Eipä aikaakaan, kun tila jo loppuu kesken! Takuulla, mikään ei ole niin varmaa kuin se...

Alkuvuoden sukkaset

$
0
0
Taas on tönötetty sohvalla tellua toljottamassa...

Tammikuussa yksinkertaista palmikkoa:




Tammikuun langanmenekki 1,007 kg.

Helmikuussa paluu yksinkertaisiin raitasukkiin:




Helmikuun langanmenekki: 1,071 kg.



Maaliskuussa aloitin yksinkertaisen sohvatyynyn.
Ei vaan oikein tahdo edetä, turhan tylsää...

Vuosien varrella olen pannut merkille palkkatyön ja kudinten käänteisyyden: kun työ on rutiinia, kässyt ovat haastavampia - kun työ vaatii kaiken kapasiteetin, kässyt ovat rutiinia. Nyt siis mennään jossain ainaoikean ja saapassukan välimaastossa...

Aurinko paistaa ihanasti, aloitanpa kevätsiivouksen...

 💝  Voikaa hyvin!  💝

Käänteinen 100-haaste (kauhistuttavaa luettavaa)

$
0
0
Onneli Winter haastoi omassa blogissaan luopumaan 100 turhasta tavarasta.

Helppo nakki! Mies on innokas nurkkien nuohoaja ja kannustaa turhasta tavarasta luopumiseen. Itsekin koitan harrastaa kierrätystä ja eteiskaapissa on aina iso kori kirpputorille menevää varten, siihen on helppo sujauttaa tarpeettomaksi todettua. Täytyttyään koppa korvataan uudella, vanha siirtyy sivuvinttiin odottamaan seuraavaa kirpputorireissua. Vuokraan pöydän kahdesti vuodessa kauden vaihtuessa: Pupusen pieniksi jääneet sesonkivaatteet ovat siemenperuna, jota sivuvinteistä höystetään.

Aloitin kevätsiivouksen, äkkiäkös siinä 100 tarpeetonta taas löytyy, entisten jatkoksi - näin ajattelin.

Siivousoperaatioon sisältyi myös rahapussin siivous. Olen sitä (ärsyttävää?) ihmistyyppiä, joka ottaa kaupasta kuitin AINA mukaansa. Ja myös tarkistan kuitin - yllättävän usein tuotteista on veloitettu väärin! Siinä sitten niuhotan kassalla, kun seuraavan asiakkaan ostokset jo vyöryvät pitkin kassatiskin nauhaa...

No mutta joo, kävin siis kuitit läpi. Ja järkytyin! Sadan pois heivattavan sijasta olen kahden viime viikon aikana kantanut lähes sata (< 100 !!) uutta tuotetta sisään. Kysyä sopii, miten tarpeellisia ovat olleet...?

Mitäkö ostin?


- 8 kerää Seiskaveikkaa (mustaa lukuunottamatta muut tarjouksessa)
- 1 Arabian 2-litrainen Uunikokki-vuoka (oli tarjouksessa Iittala Outletissa. Myin edellisellä kirpparikerralla kaikki Kerman Saven uunivuuat ja sovimme Miehen kanssa hankkivamme saman määrän Uunikokkia tilalle. Yksi puuttuu vielä tämän jälkeen, sopivaa alea odotan...)

- 1 Muumi-muki (uudet mallit PITÄÄ hankkia, se toinen uusi puuttuu vielä...)
- 2 sisustuslehteä (piristykseksi, sitä paitsi olivat aika edullisia...)
- 2 Himalajan kristallisuola -hammasharjaa (poistuva tuote, pakkohan näitä on kokeilla!?)
- 2 käsivoidetta (apteekkireissulta, kanta-asiakastarjous tai jotain)
- 2 juomapulloa (Mies valitti, että Tupperware-pullojen korkit ovat löystyneet, niihin ei voi enää luottaa)

- 10 kalsarit Miehelle (ostin kahdet Lee Cooperit ale-hinnalla ja yhdet Black Horse -boxerit oletetulla normihinnalla. Kassa huomautti, että BH-boxerit maksoivat vain 2,50 vaikka hintalapussa 11,95 - olisiko poistoväri? Kipaisin sitten hakemassa vielä 7 boxerit lisää... Olen muuten pitänyt molempia merkkejä kotimaisina - kotona paketteja tarkemmin syynätessä selvisi, että LC:t tehdään Kiinassa, BH:t Norjassa - kiva?)
- 4 sukat Miehelle (Sukkamestareiden Kiristämättömät, Mies aikoo uusia koko sukka-arsenaalinsa kiristämättömiin)
- 3 kalsarit Pupuselle (peppu kasvaa)
- 15 sukat Pupuselle (jalka kasvaa vielä enemmän, varauduin jo kesään ale-korin avustuksella...)
- 1 sloggit itselle (tarjouksesta)

- 1 fleece Pupuselle (paheksuttava materiaali, mutta niiiiiin lämmin mökkireissuilla)
- 4 t-paitaa Pupuselle (lapsihan kasvaa kaiken aikaa...)
- 1 keltaiset joggarit Pupuselle (olivat niin kivan väriset...)
- 1 kuulokkeet (Pupuselle, korona-aikaan harrastetaan etänä ja musiikinopettaja suositteli kuulokkeiden käyttöä, kun tunnit pidetään tietokoneavusteisesti. Muussa tapauksessa tällaisia ei olisi hankittu IKINÄ, vastustan kuulokkeita. Jos sellaiset olisivat kuulolle hyväksi, ne olisivat päässä jo syntyessä.) 

- 1 kevättakki (olen vähän hoikistunut sitten syksyn, vanhat ovat liian isoja)
- 1 lenkkarintapaiset (alennusmyynnistä - nuo isommat ovat Miehen tekosia...)
- 1 auton akku (vanha oli alkuperäinen, siis vanha)

- 6 kannellista säilytyslaatikkoa Ikeasta (käytössä ilman kansia: eteisessä käsineille, päähineille, villasukille. Ovat kyllä just niin muovisen näköiset kuin ovatkin, uudet pitää hankkia heti kun osuu kohdalle... Vanhat meriruokoiset roskaavat, siirtyvät mökille.)
- 3 USB-johtoa Ikeasta (eri pituisia, niitä tarvitaan aina!)

- 7 kirjaa (paikallisessa kirjakaupassa loppuunmyynti)
- 2 pkt korttipohjia ( - " - )
- 1 leimasin 100% Christmas (kyllä se joulu sieltä taas tulee...)

- 1 ukulele (lupasin Pupuselle, että saa ukulelen, jos englannin koe menee hyvin. Sai täydet pisteet.)
- 1 ukulelen viritin (en tajunnut, että sellainenkin tarvitaan)
- 4 plektraa (valinnan vaikeus, oli niin kivoja värejä tarjolla...)

yhteensä 86 tuotetta

Eikä siinä vielä kaikki!

Tavaraa tähän huusholliin kantaa myös Mies - tosin vähäisemmässä määrin ja paremmin perusteltua. Miehellä on pitkät ruokatunnit (1-2 h) milloin missäkin kaupungissa (lähinnä Jyväskylä, Turku, Lahti, Kotka ja Helsinki) ja kävelee kaiken ruokailulta liikenevän ajan keskustan kaduilla taukoliikuntaa saadakseen. Samalla mukaan tarttuu kaikenmoista, viime viikolla uusi kevätgarderobiaan:

- 1 siistimpi takki (alennusmyynnistä)
- 1 vapaa-ajan takki (alennusmyynnistä)
- 1 kauluspaita (alennusmyynnistä)
- 4 pikee-paitaa (2 itselleen, 2 minulle, poistohintaan)
- 1 hupparintyylinen pusero Pupuselle (alennusmyynnistä, ei niin keväinen)
- 1 lenkkarit (Miehen motto on, että jos löytää koon 50 lenkkarit, ne kannattaa aina ottaa, hinnasta viis! Lenkkareita kyllä kuluukin, Mies vetää ruokatuntiliikunnan lisäksi pitkiä lenkkejä Koiran kanssa päivittäin.)
- lisäksi 3 mainospipoa, jotka Mies sai isältään (ehkä vähäisempikin määrä olisi riittänyt, varsinkin kun kausi alkaa olla jo ohi...)

Kaikki yhteensä 2 vaille 100 sisään kannettua.

Pupunen ei ostanut mitään!
Pupunen saa käyttää vähäisen viikkorahansa miten haluaa, mutta on nuukaa sorttia - yleensä ei käytä. Viimeksi törsäsi omia rahojaan Harry Potterin taikasauvaan, mutta siitä on jo jokunen kuukausi. Jos viikkorahaa viljeltäisiin runsaammin, säästäisi kuulemma sähköbassoon ja vahvistimeen (ukulele oli EHKÄ VÄHÄN (!!) laiha lohtu...).

Omia ostoksiani koitan puolustella sillä, että nyt erityistä varovaisuutta noudatettaessa kaupoissa tulee käytyä harvemmin ja kerralla ostettua enemmän. Mutta ehkei se tässä(kään) tapauksessa kuulosta kovin pätevätä selitykseltä...

Olen kyllä järkyttynyt, HYVIN järkyttynyt. Olen kuvitellut olevani järkevä ja vastuullinen kuluttaja!! Katin kontit. Pistää miettimään omaa ostokäyttäytymistä. Pitää ruveta vähän seuraamaan asiaa - julkista en siitä kyllä enää toiste tee... Nolottaa niin.

PS. Jäi sitten hyvin alkanut kevätsiivouskin vaiheeseen, kun aloin kirjoittaa ja kuvailla (toistaiseksi käyttöönottamattomat, paitsi BH-kotelot, jotka kaivoin oman "kierrätyskeskuksemme" pahvinkeräysastiasta...). Jatkan tänään, pitäisi vissiin perata 200 tarpeetonta...


Think BIG!

$
0
0
Isosti suurempaa, paljon on enemmän, mahtavasti muhkeaa!

Miksi tehdä jotain pienesti, jos isompaan on mahdollisuus?
Älä ole minimalisti kun vaihtoehtona on ylenpalttisuus!
Ajattele isosti! Tee ylilyöntejä! Uskalla ylittää keskinkertaisuus...

Alkuvuodesta (ja yhä edelleen) etsiskelin olohuoneeseen jalkavalaisimia. Eipä löytynyt, mutta Tiiriön Kodin Terrasta lähti mukaan vähän muhkeampi pöytävalaisin. Paikkaa sille en ollut miettinyt, se oli vaan niin könsikäsmäisen kokoinen, etten voinut vastustaa!! Magneetin lailla toki vaikutti myös -50% hinnanalennus...

Yläkerran toiletti on tehty sillä periaatteella, että isoa olla pitää: iso laatta, leveä taso, muhkea lavuaari, korkea wc-pönttö, isoin mahdollinen peili - ei mitään piperrystä.

Isokokoisen peilin kanssahan meillä oli ongelmia, tilauksesta toimittamiseen meni 10 kk. Peili on vinokaton alla, eli tilasin lasitusliikkeestä kaverin ottamaan mittoja. Onneksi tilasin, muuten olisi saattanut mennä hamat omaan piikkiin... Lasitusliike tilasi peilin Virosta (tai Latviasta tai Liettuasta, enää en ihan muista...) ja kahdesti peili oli toimitettu oikean kokoisena, mutta käänteisenä - olisi pitänyt asentaa peilipinta seinää vasten. Vasta kolmas yritys onnistui. Koska toimitukseen meni kolminkertainen aika, saimme (pyytämättä) peilin asennettuna puoleen hintaan. Kannatti odottaa, varsinkaan kun tätä naamavärkkiä ei niin kovin usein tule peilailtua...

 
Klosetin ainoana somisteena on ollut iso lasipurkki. Purkin ostoon aikoinaan innoitti kannen Fleur de lys -hantaaki - ja toki hyvä hinta Sokoksen poistopisteessä. Purnukka oli vuosia tyhjänä kaapinperukoilla, kunnes vessan tapetti muistutti ottamaan sen esiin.

Yli 30 vuotta sitten yövyimme ekan poikaystävän kanssa Rauman Cumuluksessa, kesäretki Vanhaan Raumaan. Sieltä mukaan lähti ensimmäiset pikkuruiset hotellishampoo ja -suihkusaippua. Sittemmin pullosia on karttunut aikamoisen monista ja kohtuullisen eritasoisista majapaikoista, tanskalaisesta Shellin moottoritiemotellista Puolan järviseudun viiden tähden hotelliin (siellä vasta isoja valaisimia olikin, aulan viisi (5) elefantinkokoista kristallikruunua olivat kymmenien metrien korkuiset). Reissuilta Ranskan liljan alle ovat päätyneet ne ihkaensimmäiset ja näteimmät putelit vuosien varrelta. Nythän ne ovat jo historiaa - pesunesteautomaattien syrjäyttämät.

Monsteri-valaisin päätyi siis luontevasti toiletin tasolle, kokoistensa joukkoon. Taitaa vain käydä niin, että matka jatkuu (edelliseen postaukseen viitaten) kirpputorille... Mies on ehdoton, lampusta on luovuttava - tai ainakin huutia huussista. Hirviö häikäisee, yöllisen vessareissun jälkeen ei enää tule uni silmään. Tason alla samasta kytkimestä syttyvän ledinauhan hohde riittää yöllisille pissareissuille, sanoo hän.

No niin riittääkin, mutta mitä HOHTOA siinä oikeasti on? Haluan loistokkaan elämän, myös yöelämän!! Isosti suurempaa, paljosti enemmän, mahtavasti muhkeaa!

Vain matto on pieni, koska wessa oikeasti on pieni. Tosi pieni, himppasen päälle neliön, 1,1 * 1,2 m.


PS. Muista pestä kädet!

 ... ja laskea kansi.

Ai se valaisimen koko? 
Korkeus noin 85 cm, pellavaisen varjostimen halkaisija 40 cm. Ihan messevä.


Ikkunakyylä

$
0
0
Nallejahti on saavuttanut jo periferian, paikalllislehdessä on aukeaman juttu tämän kylän nallebongareista. Piti laittaa ihan kuva, mutta Mies onkin ottanut aviisin eväsreppuunsa aamulla töihin lähtiessään. Matkamurkina pitääkin nyt miettiä huolella, turha kuvitella saavansa lounasta tai kaffetta reissun varrelta, tämän Mies on karvaasti saanut kokea.

Meillä nalle on tiiraillut jo jonkin aikaa ohikulkijoita ruokasalin akkunalla - oikea ikkunakyylä. Palmusunnuntaista huolimatta nalle ei ole rekisteröinyt ensimmäistäkään trullia virpomisvarpuineen kylänraitilla. Toki sentään joku lenkkeilijä sille vilkuttaakin, nyt kanssaihmisten kyttäystä ei katsota pahalla

Esteettömän näkymän varmistamiseksi sädekaihdin nostettiin ylös. Kevätaurinko paljastaa armotta likaiset ikkunat, pölyn tanssin, kosmisen koirankarvan määrän.

Eikä pölyn ja langanpätkien määrää vähennä lainkaan se, että pöyhin ruokasalin lattialla yli kymmenmetristä kangaskasaa - kevätaurinko toi muassaan inspiraation! Sakset louskuttavat, mittanauha heiluu ja nuppineulat sinkoilevat ilmassa, uutta ilmettä luomassa. Saapä nähdä, milloin on niin valmista, että pääsen täällä vilauttamaan...

 
Pupusen unikamarin nallekaapissa majailevat antiikkinallet eivät vielä toistaiseksi ole hievahtaneet näiltä sijoiltaan. Maire-Leinikki, August ja Armada, Lilja-Desiree, Donald, Kyösti, Taisto ja Kerttu sekä alahyllyllä majaa pitävät Miehen ja omat lapsuudenaikaiset nalleni järjestävät huoletta yli 10 nallen joukkokokoontumisia.

Paikallisen kotiseutuyhdistyksen aktiivi, nykyinen puheenjohtaja, oli samalla synnytysvalmennuskurssilla (Opiston Antiikkinalle-kurssi) toistakymmentä vuotta sitten kuin minäkin. Kantanallet August ja Armada kauhistuivat huomattuaan paikallislehdestä, että ikätoveri oli lähtenyt kampanjoimaan ulkosalle, kotipihaansa puunoksan hankaan. Johan siinä sisuskalut vettyvät - tosin meriheinäsuolistolle se ei taida olla ihan ylittämätön vaiva?

Lilja-Desireellä korvatkin valahtivat silkasta pelosta! Meillä nallet eivät uskalla tulla ulos kaapista edes ikkunoihin päivystämään. Pelko Koiran kiinnostuksesta on niin kova! Ja syystä, hätätilanteessa ei edes huuto (vatsan nallemörinälaite) auta, kun Mies ja minä olemme päivät töissä ja Pupunen koulussa. Meillä ei siis kukaan etäile. Paitsi Koira.

Vapaaehtoinen karanteeni.

Vaikka ei tämä mikään leikin asia ole!! Kyllä huolettaa. Tässä kylässä on Pirkanmaan tihein koronaesiintymätaajuus, väestömäärään suhteutettuna Uudenmaan tasoa. Pysytään kotona, pidetään toisistamme huolta!

Mehiläismuori

$
0
0
Isä, kotoisammin Faari, on kohta ollut vuoden verran hoivakodissa. Viime keväänä peräjälkeen ja osin päällekkäinkin sairastetut influenssa, Noro-virus ja keuhkokuume veivät niin huonoon kuntoon, ettei sairaalasta enää ollut kotiin paluuta.

Faari on viluinen, joten tottahan sitten virkkailin hänelle hoivakotiin heti alkukesästä oman muorin, mehiläismuorin. Voimiensa päivinä Faari oli mehiläistarhaaja päivätyönsä ohessa.

Koko 110 * 155 cm,  5 * 7 lappua. Seiskaveikkaa hupeni 1,4 kg.
Muutama mehiläinen on jäänyt peitteelle pysyvästi.

Koronan vuoksi vierailuille ei pääse. Ennen sulkua Äiti on käynyt hoivakodissa päivittäin, viettänyt Faarin seurana ajan lounaan jälkeisistä päikkäreistä alkuiltaan, juottanut iltapäiväkahvit ja syöttänyt päivällisen, kertonut kuulumiset, lukenut kirjaa ääneen. Nyt seurana on vain radio ja muutaman kerran päivässä poikkeavat hoitajat. Muistavathan hoitajat kääräistä filtin Faarin palelevia jalkoja lämmittämään...?  Suru, murhe, huoli.

 
Tänään on Faarin syntymäpäivä, 80 vuotta.
Koronan vuoksi ei juhlita.

Hei! Kolme litraa sitä vapaanlehmän maitoa

$
0
0
Tauluja on rempan jäljiltä siirrelty lattianrajassa paikasta toiseen. Nyt pääsiäisenä tartuttiin toimeen, että viimein saataisiin jotain seinillekin, kodin tuntua.

Pasi-Kyösti (Eino Viikilän Hämmästyttää, kummastuttaa) kaipasi taakseen jotain kivaa ja leikkisää. Oikein mikään soviteltu teos ei istunut paikkaan ja/tai tunnelmaan.

Siskon vinkistä bongasin Naivistit Iittalassa -taidelainaamon. Puukoululla töitä on näytillä sivustoa enemmän.

Esa Leppäsen Hei! Kolme litraa sitä vapaanlehmän maitoa hurmasi meidät molemmat! No, ei tämä kyllä Pasi-Kyöstin kaveriksi oikein istunut, päätyi akkunan toiselle puolen. Hei, EI ulkopuolelle!!

Taulua seinälle passaillessa tajusin, että kammottavana pitämäni kehys (jonka vaihtoa suunnittelin) onkin just viereisen kammottavan seinän värinen ja siten mitä mainioin kehysvaihtoehto. Sininen tapetti ei enää tunnukaan lainkaan niin ikävältä!

Kaverikseen vapaalehmä sai Jarkko Peltosen Eurokyntäjän. Sen ostin joskus takavuosina huuto.netistä Miehelle lahjaksi, muistoksi kunallisvaaleista. Voi olla, että Kyntäjä menee vielä vaihtoon, mutta jotain lehmä tarvitsi pariksi, yksinään näytti niin yksinäiseltä.

Sinisen seinän sommitelma on edelleen työn alla, oletettavasti siihen päätyy grafiikkakollaasi. Ellen sitten eksy vielä toistamiseen taidelainaamokierrokselle...

En ole neulonut yli kuukauteen, kohta kahteen. Johtuu siitä, että tellua toljotellessa valaistus ei ole ollut kohdallaan. Tai siis sitä ei ole ollut. Kohdevaloa, kattovalaisin kyllä. Kumma juttu, vaikkei sukkakudinta tarvitse tehdessä vilkaistakaan, valonlähde pitää olla. Paitsi jos neuloo silmät kiinni, sitten ei ole niin väliä. Onnistuu esim. talvitaipaleilla pimeässä autossa. Repsikan paikalla, mieluummin.

Valaisin on Ikean Nymåne. Epäilen sitä väliaikaisratkaisuksi, vaikka näitä tuli kyllä hankittua vähän usedampikin, vähän sinne tänne.

Ai niin, Pasi-Kyöstin takana seinä on edelleen tyhjä...

Pääsiäisen menu

$
0
0
Koronan kurimuksessa pääsiäisen puuhailuvaihtoehdot olivat aika rajoitetut: lautapelejä, pyöräretkiä, taulujen ripustamista ja muita sisustuspuuhia. Ja syömistä...

 
Monena vuonna olen tehnyt pääsiäiseksi pashaa. Tänä vuonna en, kuva on viime vuoden tekeleestä.

Mies on siis kieltänyt meitsiltä tämän herkun valmistuksen, koska se ei sovi yhteen juhlan hengen kanssa - sen verran sakeana ilma on perkeleistä, kun koitan saada pashamuottia pysymään koossa. Viime vuonna tein pashan metallisiivilään, ei ensimmäistäkään voimasanaa. Se, että homma helpottui suorastaan tylsäksi, ei kuitenkaan ole syynä tämän pääsiäisen pashattomuuteen.
Tarjoiluja mietittiin ja puuhattiin yhdessä, koko perheen voimin.
Pääsiäisen menu:

KIIRASTORSTAI
Savustettua lohta
Perunamuusia
Parsaa
Bearnaiskastike
Kivennäisvesi
Pasha (kaupan palvelutiskistä)

PITKÄPERJANTAI
Lammasmakkaraa, bratwurstia & ruisryynäriä
Kuorrutetut valkosipulilohkoperunat
Paahdettua sipulia
Herne-raejuustosalaatti
Kukko-olut
Lemon curd -rahka & hedelmät

LANKALAUANTAI
Ylikypsää hirvipaistia (tahaton  kypsyysaste, leivinuuni yllätti)
Röstiperunat
Punaviinikastike
Viinisuolaheinä-kirsikkatomaatti-punasipuli-mozzarella -salaatti + öljy & balsamico
Espanjalainen punaviini (Grand Vin de Stellenbosch Cape Blend 2018)
Kahvi & Oreo-suklaamuna

I PÄÄSIÄISPÄIVÄ
Ylikypsää hirvipaistia
Uunijuurekset
Punaviinikastike
Munaisa vihersalaatti (jäävuorisalaatti, kurkku, fenkoli, purjo, kananmunat) + hunaja-dijon -salaattikastike
Kivennäisvesi
Mämmi & kerma/vaniljakastike

II PÄÄSIÄISPÄIVÄ
Nyhtöhirveä
Lankkuperunoita
Dippikastikkeita (chili-paprika, juusto, guacamole)
Coleslaw-salaatti
Espanjalainen punaviini (Gran Marius Reserva Selección 2014)
Juustoja, hillokkeita ja keksejä

Itsekunnioituksen vuoksi vaa'alla ei käyty ennen eikä jälkeen pääsiäisen...

Mies valmisti 5 kilon hirvipaistin, leivinuunia lämmitettiin 2 päivää. Paistia riittää edelleen, maku vaan paranee - Mies pisteli lihan sisään hirmuisen määrän valkosipulinkynsiä, nam.

Viinintuntija en ole, viinit ostan myyjän suositusten mukaisesti. Nyt myyjiä ei hyllyjen välissä vilissyt, ostoa ohjasi täysin hyllynreunan etikettien sarvipäät. Lankalauantain valinta oli oikein onnistunut, toisen pääsiäispäivän tarjoomus omaan suuhuni aika kamalaa, vaikka Viinilehden mukaan se olisi näistä kahdesta laadukkaampi.

Kuvien kevät-kesä-syksy-talvi -kotkotintaulut on ostettu joskus vuosia sitten käsityömessuilta, Pia Westrholm kankaalle painettuja, Pupusen huoneesta.

Pupunen, onnellinen rairuohonviljelijä.

EDIT 15.4. klo 21:55
Voi kettu, jotain tapahtui! Asettelut menivät ihan vinksalleen, joudunkohan rakentamaan kaiken uusiksi...!? Nyt kyllä harmittaa, isosti!!!



Viewing all 360 articles
Browse latest View live